Muutto: "Van siinä se on seksikäs nainen"

Novellin Muutto (parempaa nimeä odotellessa) ensimmäinen "luku":

Van siinä se on seksikäs nainen

Kesäloma läheni loppuaan ja kotona vartova muuttokuorma odotti siirtymistä uuteen kotiinsa, ensi asuntooni etelään. Ainoana huolenani oli lukuisten laatikoiden ja huonekalujen siirtäminen paikasta a paikkaan b, koska en omistanut omaa autoa eikä vanhempien pieneen fiattiin mahtunut paria laatikollista enempää tavaraa.

Seisoin järven rannalla ja katsoin kuinka koirani nautti uimisesta. Loppukesän aurinko paistoi puiden lomasta ja päivä oli kääntymässä iltaan. Vastarannalla lapset ilakoivat rantavedessä ja Gruufy, koirani, katsoi innoissaan nauravia lapsia. Ikää tällä jäniskoiranpennulla oli vasta kuusi kuukautta ja sen energia suuntautui aina leikkimiseen ja uuden oppimiseen. Koska olimme hiljaisella rannalla pienellä paikkakunnalla, riisuin hameeni, pitsiset alushousuni, toppini ja rintaliivini. Menin Gruufyn perässä veteen ja sukelsin. Pintaan noustessani sain märän kielen tervehdykseksi. Lähdin uimaan syvemmälle pennun jäädessä miettimään seuraisiko vaiko ei. Kun Gruufy alkoi näyttää pieneltä pisteeltä rannalla, käännyin takaisin ja olin erottavinani auton äänen. Punaisen Avensiksen konepelti kiilsi pusikon takana. Kirosin, koska ranta oli tien päässä, joten auton oli pakko tulla uimapaikkaani. Eikä siinä vielä kaikki, tunsin tämän Avensiksen kuskin. Olin ollut ihastunut häneen vuoden päivät saamatta kuitenkaan mitään vastakaikua. Minusta ja Antista oli kuitenkin kehkeytynyt ihan hyviä kavereita.

Antti ajoi lähes rantaveteen asti ja Gruufy oli heti tutun ihmisen kimpussa.

"Gruufy tule tänne!" huusin ja uin vähän lähemmäs. Antti nojautu autoon ja sytytti tupakan. "Uimaanko sitä ollaan tultu?" Antti kysyi ja nakkasi pennulle kepin. "Sitäkin." vastasin jääden aika kauaksi rannasta. En halunnut Antin näkevän lihavaa vartaloani. "Ei sinulla sattuis olemaan pyyhettä mulle?" kysyin. Antti vilkaisi hiekalla makaavia vaatteitani ja virnisti veikeästi. "Jaa sitä ihan nakuillaan." hän totesi ja nosti D-kupin liivini ilmaan ja sovitti niitä mukamas ylleen. "Pistä ne takasin!" huusin hänelle. Antti nauroi ja hieroi isoja "rintojaan". "Nii pyyhettäkö nää halusit? Ei mulla semmosii oo." hän sanoi ja polki tupakan sammuksiin.

Gruufy uskaltautui luokseni keppi suussaan. Nakkasin kepin rannalle ja Antti kumartui sitä nostamaan. "Kauanki aattelit siellä lipua?" hän kysyi. "En tiiä. Ainahi siihe asti et nää lähet menemään siitä. Mitä nä täällä ees teet?" Antti jäi miettimään ja hieroi partaista leukaansa tuuttuun tapaansa. "Näin aikasemmin että tännepäin käppäilit. Päätin sitte tulla jutulle, mutta näyttää sulla olevan intiimimpää menoa tääl yksinäsi." "Ja haista vittu! Käänny ees että saan pukea rauhassa!" nauroin ja lähdin nousemaan vedestä. Hitaasti mies kääntyi ympäri enkä voinut olla huomaamatta hänen tiirailuaan tuulilasin heijastuksen kautta. "Viekkö minut kottiin?" kysyin saadessani rintaliivini kiinni. "Ei toi märäkä koira oikeen sovi kyytiin." mies mutisi. "Sinun kanssa! Emmä jaksa kotiin asti kävellä, veisit ny." "Oothan nää tänneki jaksanu kävellä nii mikset sit takasiki?"

Menin Antin vierelle nojaamaan auton kylkeen. Antti oli miehistynyt armeijassa ollessaan ja hänestä oli tullut vieläkin paremman näköinen. Raukka oli hieman laihtunutkin.

"Ajeletko illalla?" kysyin. Antti nosti katseensa rinnoistani ja raapi taas leukaansa. "Jaaha, mitäköhän sitä tekis. Jarmon kans oli kyl puhe mennä makkaraa paistaa." Gruufy hyppäsi Anttia vasten jättäen märät jäljet tämän housuihin. "Voithan nääki toki tulla mukkaan jos vaan seura kelepaa." "Mulle nyt kelpais se kyyti kotio." sanoin ja Antti naurahti. Hän nauroi tosi harvoin. Yleensä vain humalassa taikka seurassa, johon hän pystyi luottamaan täysin. Olin iloinen siitä luottamuksesta mitä meidän välillämme oli. Antti oli kertonut minulle kiperiä asioita elämästään ja vielä tänäänkään en ole niitä kenellekään kertonut.

Punainen Avensis poistui meidän pihalta ja laitoin Gruufyn häkkiinsä. Koira oli vähän hämillään jouduttuaan istumaan ahtaassa jalkatilassa. Autossa haisi kieltämättä vierailumme jälkeen märältä koiralta. Ennen Antin lähtöä olin lupautunut lähtemään hänen ja Jarmon kanssa makkaraa paistamaan. Mikäs siinä, pelkäsin vain Antin seuran saavan sydämeni uudelleen rikki.

Antti tuli sovittuun aikaan hakemaan minua ja Jarmo tarjosi heti ensitöikseen lämmintä olutta. Kieltäydyin ja vilkaisin kuskiamme. Antti oli ajanut partansa ja laittanut vannoutuneena verkkari miehenä farkut jalkaansa. "Ootteko paikallisseen tännää menossa?" kysyin. "Tuskimpa. Mitenkä nii?" Antti kysyi ja loi pikaisen katseen vierustoveriinsa. "Eii ku kuhan kyssyin, ku sulla harvoin farkkuja näkkee jalassa." totesin. "Antti mennöö naisiin." Jarmo vitsaili ja löi leikkisästi Anttia olkavarteen.

Tosi asiassahan Antti ei ollut koskaan seurustellut eikä muutenkaan touhunnut tyttöjen kanssa.

"Vai niin.." mumisin. "Eikö se Antti aio esitellä minnuu tälle kaunottarelle enempää?" Jarmo vitsaili ja ojensi kätensä takapenkille. "Anttosen Jarmo, Antin naapurista." mies esittäytyi. "Karppisen Niina." "Jaa, ootkos sen naapuris Sallan kanssa samaa ikäluokkaa?" "Joo, kirjotettiin molemmat nyt keväällä." "Kato mää tunnen sen Sallan isän metästysseurasta nii on sen Sallanki kanssa tullu pari sanaa vaihettua. Van siinä se on seksikäs nainen, vai mitä Antti?" Antti vain nyökkäsi ja käänsi auton metsätielle. Tunsin kourasun mahanpohjassani.

Antti oli ollut ihastunut Sallaan reilut kolme kuukautta, kunnes oli saanut edes jonkinlaista kontaktia tähän kylän tavoitelluimpaan sinkkuun. Sydänhän siinä oli särkynyt paria viikkoa myöhemmin... Antilta, joka ei uskaltanut koskaan tehdä aloitetta Sallan suhteen, joten nopeampi vei Sallan itselleen.

Laavu sijaitsi lammen rannalla ja lammen pinta heijasti punaista taivasta. Asetuin istumaan huteralle laiturille ja otin valokuvan näkymästä. Jarmo ilmaantui taakseni kusten viereiseen pensaikkoon. Hän oli kumonnut kurkkuunsa jo reilusti lämmintä oluttaan. Mies röyhtäsi isosti. "Joko sie oot ukon itellesi hommannut?" hän uteli asettuessaan istumaan viereeni. "Eipä sitä silleen oo tullu hommattua. Kempeleessä yks oottelis, mut emmä oikeen tiiä. Ehkä se ei oo vaan mun makuun." totesin.

Olin tutustunut Kempeleläiseen ikäiseeni poikaan, joka oli umpi rakastunut minuun. Oma sydämeni vain sykki vielä vanhaan osoitteeseen.

Jarmo hivuttautu lähemmäs ja kuiskasi korvaani: "Antti päästi melekosen kissan käsistään, kun sinut heivasi."

Mahasta kourasi jälleen. Syvemmältä.

Olin talvella tunnustanut rakkauteni Antille, mutta tämä sanoi vain tylysti että ei kiinnosta. Sillä asenteella hän tuskin tulisi muuta naista saamaan varsinkaan näin pieneltä paikkakunnalta.

"No sille ei maha mittään." sanoin ja käänsin katseeni humaltuneeseen mieheen. Hän suuteli minua intohimoisesti ja painoi toisen kätensä takaraivolleni toisen vieden rinnalleni. "Panettaa niin saatanasti ku eukko ei anna..." mies mumisi suutelun lomassa ja ujutti sormensa hameeni alle.

Mitä vittua? Varattu mies... Työnsin Jarmon kauemmas ja huomasin Antin takanamme. "Lähetään." hän sanoi kylmästi. Pyyhin alkoholin maun huuliltani ja nousin. "Hei älä meeee taiii vieet multaa kaikEEN!" Jarmo lauloi perääni. Istuin Antin viereen eteen pää painuksissa. "Se on sitten varattu mies." Antti sanoi. "Hei älä kerro sit tätä muille." Antti nyökkäsi. Yhteisymmärrys valtasi auton, kunnes Jarmo kömpi takapenkille tölkki kourassa ja toinen käsi housujen sisällä. "Oisit ny antanu sitä pilluu mulleki." mies aneli.

Kerran olin humalassa suostunut kylän tunnetuimman naistenkaatajan mukaan ja sen jälkeen minua pidettiin helppona tapauksena. Tosi asiassa emme menneet suutelua pidemmälle.

"Pidä se turpas kiinni!" Antti sanoi ja kaasutti pois lammelta. "Hei hei äläs ny päreitäs polta. Emmä tienny et tää Pamela on sun pillus." Hieroin otsaani. Jes mikä ilta.

Jarmosta päästyämme jäimme Antin kanssa kahden. "Mitästä tehtäsi?" hän kysyi naputtaen samalla rattiin. "Minä kyllä voisin mennä jo nukkuu." totesin. Vilkasin tarkemmin kuskiani. Hän oli jännittynyt ja ärtymys huokui hänen olemuksestaan. Housujen etumuskin oli normaalia enemmän koholla. "Ei kait teijän ilta menny ihan pilalle ku mäki tulin?" kysyin varovasti. Antti katsoi minuun ja pudisti päätään. "Jarmo on nyt vaan tollane ku saa vähäsenkää alakomahoolia. Ei se sitä tahallee tee." "Kenen kans se seurustelee?" "Yhen Jaanan kanssa. Ei oo tältä paikkakunnalta vissiinkää." Antti totesi ja hidasti vauhtiaan kotini näkyessä. "Kärsiikö sitä pihaan asti ajjaa?" hän kysyi kääntäen jo ratista. "Jospa ne ei herrää." sanoin ja aloin hapuilla turvavyötäni. "Aitassakos nää vielki nukut?" Antti kysyi nyökäten pihalla seisovaan aittaa kohti. "Mitäpä sitä sisälle vielä menemää ku tarkenee aitassaki." sanoin. "Kuuleha..." Antti aloitti ja kääntyi minuun päin.

Mitä se nyt oikeen aikoo?

Antti kumartui hieman minua kohti kunnes yhtäkkiä perääntyi.

Ei kait se aikonu suudella?

"Heippa sitten." sanoin ja pujahdin nopeasti pois autosta.

Antin auto seisoi pihallemme vielä normaalia pitempään. Pääsin peiton alle ennen kuin kuulin miehen peruuttavan pois pihalta.

Jes mikä ilta.