Muutto: "Neljätoista euroo kuten viimeksi"

2. luku:

Neljätoista euroo kuten viimeksi

Pyörin pitkään sängyssäni kunnes sain unen päästä kiinni. En voinut olla ajattelematta Anttia ja sitä miten ihanalta Jarmon sormet olivat pillussani tuntuneet. Halusin miestä ja kovasti. Edelliskerrasta oli jo kulunut puolivuotta.

Kempeleen poika oli ollut ensimmäiseni ja hän ei ollut minulle muuta kuin vakipano siellä käydessäni.

Seuraavana päivänä en kuullut Antista mitään. Illalla sitten soitin hänelle ja kysyin käyttäskö hän minua meidän mökillä, kun minun piti hakea sieltä tavaroita tulevaan kotiini. Matka mökille sujui hiljaisuudessa ja tunsin jännitteen välillämme.

"Sitä ei sitten käyty koko kesänä mökkeilemässä yhessä." Antti totesi hieman haikeana. "Minkäs sille mahtaa ku ei ollu aikaa." "Ootko muute miettiny että jäätkö vielä ensi talveksiki tänne?" jatkoin. "Miksikä sitä lähteä ku töitä on täälläki. Tosin alkaa jo samat naamat tympäsemään." "Niimpä. Mut jos Tampereella tulloo sulla käyntie nii käyppä kahvilla sit." "Pittää muistaa. Saisko sieltä sitten yösijaaki?"

Mitä ihmettä?

"Kaipa sie lattialle mahut nukkummaa." vitsailin. "Niimpä nii." Antti sanoi. "Van eipä tuo lattiella nukuta." hän jatkoi.

Nousimme mökin yläkertaan ja tunsin Antin liimautuneen katseen perseessäni. "Tullooko se isäs tänne tännää?"

Mitä ihmettä?

"Se vissii kävi jo saunassa että tuskimpa. Mitenkä nii?" "Kuha mietin et tullooko tästä taas sanomista että sulla on miesvieras täällä." Nauroin ja vilkaisin Anttia. "Siitähi tullee jo ihan tarpeeksi sanomista ku sun kans vietän aikaa." "Mikä se siinä sitten on? Mielestäni ihan kelepo ihminen oon." "Van se riittää että sulta löytyy mulukku housuista." Antti tuli lähemmäs pakottaen minut seinää vasten. Tunsin hänen hengityksensä ja katseensa ihollani. Katsoimme toisiamme silmiin ja Antti tuli entistäkin lähemmäs. "Mitä vikaa siinä mulukussa on?" "Se mitä sillä pystyy tekkee. Porukoille ku toi ehkäsy on vieras käsite." Antti laski katseensa huulilleni ja nosti kätensä nojaamaan seinään.

Voi ei...

"Otetaan nyt toi salakku ja lamppu nii päästään lähtemään." mursin jännitteen ja livahdin Antin kainalon alta pakoon. "Joo.." Antti mumisi jääden paikoilleen. Huomasin että Antilla seisoi taas. Tunsin sykähdyksen pillussani ja vilkaisin sänkyä välissämme. Himotti. Himotti niin perkeleesti mutta Antin kanssa särkisin vaan sydämeni.

Kahden päivän päästä olin Gruufyn kanssa lenkillä Antin työpaikan kautta ja mies oli juuri sopivasti lähdössä töistä kotiin. "Näkkeehän sinnuuki!" sanoin ja annoin pennun nuolla Antin ojennettua kättä. "Ei tässä missään piilossa olla oltu." Antti sanoi. "Kuuleha, minä tartteisin sinun appuu." sanoin. "Jaa, ossaankoha mä auttaa."
"Tartteisin teijän pakuu viikoloppuna. Ja sinnuu siinä kans. Pitäs Tampereelle viiä muuttokuorma eikä meillä itellä siihe oo kalustoo." "Jaa vai et muuttomieheksi pitäs lähtee.." Antti pohti Gruufyn maatessa onnensa kukkuloilla miehen jaloissa. "Maksan toki bensat ja hieman vaivan palakkaa." "Neljätoista euroo kuten viimeksi?" Antti nauroi. "No ehkä tällä kertaa vähä enemmän." Hymyilin. "Joo eiköhä tuo käy." mies suostui. "Lähetää siinä nelejä jäläkee illalla, ku pittää mummoo käyttää ukin luona." sanoin ja jatkoin matkaani.

Illalla sain Antilta vielä viestiä.

"Porukoillesko se on OK että meitin kyyillä kulet?"
"Pakkoha se on ku muualta ei kyytiä saa. Palajo luulet pensoje maksavan?"
"Reilu 30 suuntaansa. Siinä mennöö matka yölle ku sillo lähetään."
"Sillepä ei maha mittään. Ajeletko vielä tännää?"
"En. Kyytiinkö oisit halunnu?"

Kyytiimpä hyvinni...

"Nii.."
Sitten nukahin ja jäin odottelemaan ylihuomista innoissani.

Löin pakettiauton oven kiinni ja hyvästelin Gruufyn. Vanhempani olivat töissä, joten lähdin matkaan ilman sen isompia jäähyväisiä. Haistoin Antin partaveden. Koskaan ennen Antti ei ollut tuoksunut yhtä jumalaiselta.

Todettakoon että kaikki miehet tuoksuvat kiihottavalle käyttäessään partavettä. Miksi naisten hajuvesillä ei voisi olla samankaltaista vaikutusta?

"Ja sulla on kartta mukana?" Antti kysyi minun noustessa autoon. "Minä ku luulin sinun ossaavan sinne ilimanki." "No jaa. Saas nähä minne päädytään." "Vaikka sinne Natashan luokse." vitsailin.

Natasha oli Antin mielikuvitus nainen.
2. luku jatkuu...

Ei kommentteja: